“Mihin tahansa yhdistykseen menen käymään, törmään siihen, että nuoria ei kiinnosta”, sanoo Osana Oy:n perustaja, strategia- ja muutosvalmentaja Petri Toikkanen. Mikä on yhdistystoiminnan tulevaisuus ja onko sitä, jos nuoria ei saada mukaan? Kansalaisyhteiskunta 2020 -sarjamme kolmannessa osassa ollaan tämän kysymyksen äärellä.
Monessa yhdistyksessä on vaikea saada uutta ja varsinkin nuorta verta mukaan toimintaan. Väsymys ja huoli toiminnan jatkuvuudesta alkavat rasittaa pitkään painaneita aktiiveja. Kokemus on varmasti tosi, mutta onko tilanteen juurisyy siinä, että vapaaehtoistyö ei kiinnosta nuoria?
Nuorten vapaaehtoistyöhön käyttämä aika on liki kolminkertaistunut
Tuoreiden tutkimustulosten mukaan se, että vapaaehtoistyö ei kiinnostaisi nuoria, ei pidä paikkaansa, päinvastoin. Keväällä 2018 julkaistu Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen teettämä Vapaaehtoistyö Suomessa -tutkimus kertoo, että nuorten kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan on lisääntynyt. Vuoden 2015 tutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaat nuoret olivat neljän viikon aikana käyttäneet vapaaehtoistoimintaan 10 tuntia. Vuoden 2018 tutkimuksessa vastaava luku oli 27 tuntia. Nuorten vapaaehtoistyöhön käyttämä aika on siis kolmessa vuodessa liki kolminkertaistunut.
“Jos tämä trendi jatkuu, mitä en pitäisi ihmeenä, se on huikea murros”, Petri Toikkanen toteaa.
Saman tutkimuksen mukaan naiset ja nuoret tekevät suurimman osan vapaaehtoistyöstä. Opiskelijoista 76 % haluaisi kokeilla vapaaehtoistyötä, jos sitä saisi tehdä osana opintojaan. Pitkäkestoinen, kasvokkain tapahtuva vapaaehtoistyö on edelleen tärkeintä, mutta verkossa, järjestöjen ulkopuolella ja lyhytaikaisesti tehdään yhä enemmän.
Tutkimuksen mukaan 15–29-vuotiaat nuoret pitävät vapaa-ajan oppimisympäristöjä tärkeinä yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen omaksumisessa.
Viimeisin Nuorisobarometri osoittaa, että nuoret kokevat koulun ulkopuolisen maailman kuten vapaaehtoistoiminnan ja harrastukset tärkeinä paikkoina oppia. Tutkimuksen mukaan 15–29-vuotiaat nuoret pitävät vapaa-ajan oppimisympäristöjä tärkeinä yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen omaksumisessa. Erityisesti kolmenkympin ikää lähestyvät kokevat oppineensa koulun ulkopuolella asioita kuten vaikuttaminen, ympäristötietoisuus, kansainvälisyys, taloustiedot ja kyky tavoitteelliseen työskentelyyn. Yli 75 prosenttia nuorista ilmoitti oppineensa koulun ulkopuolella paljon tai erittäin paljon sosiaalisia taitoja, suvaitsevaisuutta, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokykyä sekä kriittistä ajattelua.
“Nuoret kokevat, että jos ei ole aktiivinen koulun ja opiskelun ulkopuolella, se vähentää omia mahdollisuuksia. Tulevaisuuden työssä tarvitaan monia vapaaehtoistyössä kehittyviä taitoja.”
Nuoret eivät lähde mukaan byrokratiaan vaan merkitykselliseen tekemiseen
Jos nuoret haluavat tehdä vapaaehtoistyötä, mutta yhdistyksissä koetaan, että nuoret kaikkoavat, mistä on kysymys? Vai onko järjestöillä ja yhdistyksillä pian luvassa kissan päivät? Petri Toikkanen ei kehota tuudittautumaan siihen uskoon, että jokin yhdistysten jäsenlaariin satava automaattinen virta olisi tulossa. Kyse on merkityksellisyydestä, hän väittää.
Nuoria ei kiinnosta myöskään byrokratian ja hallinnon pyörittäminen. Sen sijaan yhdistyksen perustoiminta on heistä merkityksellistä.
“Monta vuotta on puhuttu siitä, että nuoret eivät innostu rahasta tai muista välineellisistä asioista vaan merkityksellisistä kokemuksista. Nuoria ei kiinnosta myöskään byrokratian ja hallinnon pyörittäminen. Sen sijaan yhdistyksen perustoiminta on heistä merkityksellistä.”
Nuoret siis haluavat käyttää aikaa heille merkityksellisten arvojen ja asioiden edistämiseen sekä kartuttaa taitoja, joita he tarvitsevat tulevaisuudessa ja joilla he lisäävät omia mahdollisuuksiaan työelämässä. Byrokratian on oltava vähäistä, toiminnan kynnyksen matala ja fokuksen itse asiassa eikä ry:n pyörittämisessä. Yhdistyksen kannattaa siis järjestää toimintansa vastaavasti ja lähestyä nuoria tällä kulmalla.
Petri on nähnyt, että monissa yhdistyksissä ollaan vielä tiukasti kiinni byrokratian rattaissa ja käytetään aikaa, energiaa ja rahaa lakipykälien ja hallintorutiinien opiskeluun ja suorittamiseen sen sijaan, että kehitettäisiin johtamisen ja viestinnän taitoja ja tapoja. Mutta nuoret eivät lähde ylläpitämään exceleitä ja pyörittämään pöytäkirjoja.
Nuoria on vaikea houkutella merkityksellisen perustarkoituksen ääreen, jos ei tiedetä, mikä se on. Petrin kokemuksen mukaan monella yhdistyksellä on perustarkoitus hukassa. Ensimmäinen askel nuorten saamiseksi mukaan on siis kokoontua muutamaksi tunniksi keskustelemaan yhdistyksen olemassaolon perustarkoituksesta.
Sarjan edellinen osa kertoo, miten estää pienyhdistyksen toimintaa näivettymästä mm. perustarkoitusta pohtimalla. Ensimmäisessä osassa pohdittiin, mihin järjestöjä tarvitaan 2020-luvun kansalaisyhteiskunnassa.
