Miksi kansalaisyhteiskunnan kannattaisi edelleen järjestäytyä samalla tavalla kuin sata vuotta sitten? Paikallistasolla tarvitaan aina toimintaa, entä keskustasolla? Tämä kirjoitus avaa kolmiosaisen Kansalaisyhteiskunta 2020 -blogisarjamme, jossa pohdimme, miten tukea nyt ja tulevaisuudessa ihmisten halua kokoontua ja toimia heille merkityksellisten asioiden vuoksi. Sarjan aluksi haastamme järjestöt miettimään olemassaolonsa tarkoitusta.
Petri Toikkanen, Osana Oy:n strategia- ja muutosvalmentaja sekä perustaja, ei säästele sanojaan eikä pelkää ravistella järjestökenttää. Maailman muuttuminen on asettanut järjestöt uuteen tilanteeseen, eikä ole helppoa tietää, miten nyky-ympäristössä pitäisi toimia.
Petrin missio on auttaa suomalaista järjestötoimintaa tässä. Hän on nähnyt läheltä lukuisien järjestöjen kipupisteitä ja auttanut niitä eteenpäin.
Vainko perinteiden ja aseman vuoksi?
Yhdistystoiminta sai nykyisen organisaatiomallinsa, jossa on keskusliitot, piirijärjestöt ja paikallisosastot, 1900-luvun alussa. Yhdistykset loivat toiminnalleen järkevän rakenteen, joka silloisissa olosuhteissa auttoi kansalasiyhteiskuntaa kehittymään.
Hierarkinen organisoituminen oli tärkeää ennen kaikkea viestinnän takia: oli malli ja toimintatapa, jolla viestit saatiin kulkemaan järjestön sisällä. Nyt yksittäinen jäsen voi yhdellä napin painalluksella halutessaan viestiä koko jäsenistölle.
“Yhdistystoiminnan ydin on, että ihmiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan heille tärkeistä asioista ja toimimaan niiden puolesta. Tästä ytimestä kumpuaa se, miksi yhdistystoiminta on hyödyllistä kansalaisyhteiskunnan kannalta”, Petri kertoo.
Paikallinen taso tarvitaan aina: ihmisten kohtaaminen tapahtuu paikallisesti. Mutta mitä niin tärkeää tapahtuu keskusjärjestön tasolla, että siitä ei voitaisi luopua?
Paikallinen taso tarvitaan aina: ihmisten kohtaaminen tapahtuu paikallisesti. Mutta mitä niin tärkeää tapahtuu keskusjärjestön tasolla, että siitä ei voitaisi luopua?
“Ihmiset ovat tottuneet asemaansa ja valtaan. Järjestöillä on pitkät perinteet. Samat ihmiset saattavat istua ensin paikallisosaston kokouksessa, jossa päätetään, että tehdään piirijärjestölle esitys jostakin asiasta. Sen jälkeen samat ihmiset istuvat piirijärjestössä päättämässä asiasta. Porukka on pieni, byrokratia raskas”, Petri lataa.
Kyllähän sentään helpon hallinnon vuoksi!
Yhdistystoiminnan kaltaista aktiivisuutta on paljon mm. Facebook-ryhmissä. Siellä on porukoita, joissa tapahtuu johtamista ja joissa toimitaan tavoitteellisesti yhteisen asian puolesta.
Yhdistystoimintaa ei ole vain ry, jolla on pöytäkirja ja kirjanpito, vaan yhdistystoimintaa tapahtuu myös epävirallisesti ja virtuaalisesti.
“Yhdistystoimintaa ei ole vain ry, jolla on pöytäkirja ja kirjanpito, vaan yhdistystoimintaa tapahtuu myös epävirallisesti ja virtuaalisesti.”
Eikö yhdistys toimintamuotona ole perusteltu hallinnollisista syistä? Yhdistys on laissa vahvistettu muoto toimia. Yhdistys saa y-tunnuksen ja voi asioida viranomaisten ja pankin kanssa.
“Myös pankkisektorilla rytisee. Rahaa voi jo siirtää kätevästi ilman pankkitiliä. On digitaalisia välineitä, joilla voisi pyörittää vaikka peliporukan taloutta ilman pankkitiliä, joka vaatii yhdistyksen. On siis mahdollista toimia ilmankin ry:tä.”
Tärkeät asiat, joiden vuoksi toimia, eivät maailmasta ole loppumassa. Ihmiset ovat vain saaneet uusia välineitä ja kanavia, joiden avulla yhdessä tekemisestä on tullut helpompaa.
Niille, jotka uivat yhdistyshallinnon syvissä vesissä, hallinnolliset tehtävät saavat helposti turhankin suuren merkityksen. Petrin kokemuksen mukaan yhdistyksen hallintoon liittyvät kysymykset kuten yhdistyslaki ja kirjanpitolaki nimetään järjestään tärkeimmiksi asioiksi, joista toivotaan koulutusta.
“Ei vapaaehtoisilla ole mielessä sellaiset koulutustarpeet kuin miten vapaaehtoisia johdetaan tai miten tehdään parempaa viestintää.”
Merkityksellisten asioiden takia
Tutkimusten mukaan suomalaiset käyttävät vapaaehtoistyöhön vähemmän aikaa kuin ennen, mutta yhä useampi tekee vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä tehdään yhä enemmän verkossa, järjestöjen ulkopuolella ja lyhytaikaisesti. Pitkäkestoista, kasvokkain tapahtuvaa ja järjestöjen kautta tehtävää työtä pidetään kuitenkin edelleen tärkeimpänä.
Ihmisten halu toimia yhdessä ei siis ole hävinnyt. Kyse on siitä, mikä tapa järjestäytyä tukee toimintaa parhaiten. Onko se edelleen rekisteröitynyt yhdistys ja mikä tehtävä keskustason organisaatiolla voi tulevaisuudessa olla tässä? Voisiko liittotaso ottaa tehtäväkseen tukea yhdistyksiä siten, että esim. viestintä- ja johtamistaidot kehittyisivät paikallistasolla?
Ihmiset ovat aikanaan liittyneet yhteen jonkin perustarkoituksen vuoksi, joka on heille tärkeä. Tämä perustarkoitus helposti hukkuu byrokratian rattaisiin ja pirstaloituneen toiminnan pyörteisiin.
Ihmiset eivät tee vapaaehtoistyötä siksi, että kirjanpito tai jäsenrekisterin ylläpitäminen on kivaa. Ihmiset ovat aikanaan liittyneet yhteen jonkin perustarkoituksen vuoksi, joka on heille tärkeä. Tämä perustarkoitus helposti hukkuu byrokratian rattaisiin ja pirstaloituneen toiminnan pyörteisiin. Kirjoitussarjamme toisessa osassa kerromme, miten pienyhdistys voi palata perustarkoituksensa äärelle ja pysyä elinvoimaisena.
